Emäntä oli opiskelijoiden kanssa töissä ratsiassa Vantaalla ja meikä pääsi mukaan. Kyllä oli kivaa! Poliisisetät rapsutteli ja opiskelijat myös. Ihmisten katseesta näki kunnioituksen... heh, ne luuli mua varmaan oikeaksi poliisikoiraksi. Nooh, niin ei asiat ole. Minä olen äitin tyttö. Toisaalta - kyllä minusta varmaan siihen(kin) hommaan olisi, jos niin haluttaisiin. (noh, noh koira - nyt taitaa tulla liikaa omakehua. t. emäntä)

Emäntä viihtyi muuten hyvin ratsiassa - se kuulemma keskittyi katselemaan poliisien työskentelyä. Oli kuulemma hyvät liikkeet. En oikein ymmärrä - mitä niissä nuorissa notkeissa lihaksikkaissa poliisisetissä on katselemista...?

Mutta tässä kuitenkin kaksi kaunista, minä ja Jaguar.



terveisin Sira the mali

"Kun kerran aloitettiin, niin tehdään sitten kunnolla" on malinoisin motto. Ja viime torstaina mentiin sitten Lohjalle BH-kokeeseen eli ensimmäiseen kokeeseen, joka vaaditaan, jotta pääsee niihin oikeisiin palveluskoirakisoihin. Käyttäytymiskoe. Ei ole meikäläiselle vaikea, minähän käyttäydyn hyvin koko ajan.

Nooh... ihan tavallista kotikäyttäytymistä ei tässä kokeessa kuitenkaan mitata, vasta kaupunkiosuudessa enemmänkin suhtautumista tavallisiin asioihin, ensin oli kuitenkin tottelevaisuuskoe koulutuskentällä.

Ja voitte arvata, millä kilpailunumerolla meikä taas joutui kehiin... No, ykkönen tietenkin! Emäntää jännitti, kun se olisi halunnut nähdä jonkun toisen tekevän seuraamiskaavion ennen meitä, mutta mitäs: onhan tätä harjoiteltu - olisi vaan luottanut meikäläisen taitoihin. Kaikki meni ihan loistavasti. Ja tuomarin sanat oli mannaa emännän korville, minä tietenkin tiesin jo etukäteen, että HYVÄKSYTTY tottelevaisuusosio. Ei se kaikille ollut kuitenkaan itsestään selvää.. meikäläisen kilpailuparikin diskattiin heti kättelyssä.


BH TK1 Harmaahurstin Dania eli minä siis ihan itse!

Sitten siirryttiin kaupunkiosuuteen ja meikä tietty sielläkin ensimmäisenä (kuva on palkintojen jaosta kaupunkiosuuden jälkeen). Helppo homma se kaupunkiosuus - ensinnäkin näin aitona espoolaisena kaupunkilaiskoirana voi kyseenalaistaa, että voiko Lohjalla edes järjestää kaupunkiosuutta - kaupunkia nähnytkään koko paikka. Jos nyt vaikka Espooseen verrataan. Mutta siitä ei tainnut tässä olla kyse kuitenkaan...

Mutta juu, olihan siellä kaikenlaista keksitty koirien varalle, esim. vastaan tuli auto, joka pysähtyi kohdallamme ja kyseli tietä aikuisten juomakauppaan... kaikkia nauratti, kun kuulemma koiraihmiset on niin kiinnostuneita aina siitä kaupasta. Mutta sen kaupan tarve on helposti selitetty, koirakin sen tietää - treenatessa tulee jano. Niinkuin minullekin, mutta taidan vaan itse juoda eri nestettä?

No, oli rullaluistelijaa ja vaikka mitä vauvanvaunun työntelijää, koiraa ja muuta, mutta minä olen ihan ammattilainen näissä, joten kaikki hyvin. Sidottiin minut tolppaankin ja emäntä lähti nurkan taakse ja silloin siitä ohi käveli yksi sakemanni. Tätä emäntä kuulemma jännitti eniten etukäteen, mutta ei olisi tarvinnut. Minua kiinnosti vaan se, mihin emäntä meni - kaula pitkällä yritin sinnepäin tähystellä. Ihan sama vaikka olisi edestä marssinut pienten vihreiden miesten armeija - en olisi huomannut. No, orava ehkä olisi ollut aika paha... niitä on kiva jahdata. Onneksi kuitenkin pysyi noi orkut pois tuon ajan.

Ei siinä mitään - näin on sitten ihan oikeasti ura oikeana palveluskoirana avattu. Tästä se lähtee.

terveisin Sira the mali

Olin viime lauantaina emännän kanssa Porvoossa tottelevaisuuskokeissa - ei, ei kilpailtu numerolla 1 tai 2, vaan nyt oli kilpailunumero ihan sieltä toisesta päästä eli alokasluokan viimeisenä koirana kehässä kilpailunumerolla 40.

Emäntä lähti aika aikaisin jo sinnepäin ajelemaan, sitä taas jännitti. Navigaattorikin temppuili ja ajatti meitä pitkin Porvoota. Olisi vaan emäntä uskonut kilpailujärjestäjien lähettämään karttaan, mutta ei: piti kokeilla uutta laitetta. Minä kyllä olen sitä mieltä, että ei se ylimääräinen ajelu ollut navigaattorin vika, vaan sen käyttäjän, mutta en viitti väitellä. Ja eihän siinä mitään - kivahan se on kesäisessä Porvoossa pörrätä. Ehdittiin kuitenkin hyvin paikalle ja olikin mukavahenkinen meininki siellä.

Tapasin tutun koiran - kuinka ollakaan, noutajan, samasta treeniryhmästä nimittäin, sieltä Purina Areenalta. Ei päästy painimaan, mutta moikattiin ja vaihdettiin koiraksi pari katsetta. Ihana mies, ei siinä mitään. Samassa paikallamakuuryhmässäkin oltiin, mutta ei vierekkäin. Mun vieressä oli sellainen valkoinen sienikoira, joka ei kyllä ollut itse syönyt liikaa sieniä, sillä se teki aika hyvän tuloksen. Paikallamakuu meni tosi hyvin - ei tullut kukaan haistelemaan meikäläistä, eikä muutenkaan kukaan lähtenyt liikkeelle. Koulutettuja koiria kaikki. Emäntää jännitti. Mutta minähän näytin sille jo viikolla treeneissä, että ei huolta, vaikka olisin kahden koiran välissä paikallamakuussa. Pysyn kyllä. Paitsi jos mua hässitään.

Meikä teki varmaa työtä jälleen. Tuomari oli Harri Laisi ja pisteitä tuli 189. Sijoitus oli 2. Yksi border meni edelle, mutta minä kestän sen niinkuin malinois sen kestää. Jäihän niitä koiria kuitenkin 36 taaksekin.



Tämä oli kolmas ykköstulos ja tuli siis koulutustunnus TK1 ja siirto avoimeen luokkaan. Sitä nyt sitten treenataan, mutta kiirettä ei kuulemma ole osallistua kokeisiin. Vaikka kyllä minä jo heti sunnuntaina treeneissä näytin, että ei vaikeaa: näyttäisi toi avoimen luokan estehyppy ainakin aika helposti olevan hallussa. No - parempi olla liikaa kehumatta, ettei osu jalka joskus lautaan...

Joo - emäntä osti kinuskikakun ja illalla kuoharipullo avattiin. Minähän en sitä juo, mutta toiset joivat. Ja olin niin hieno, viisas ja kaunis. Maksaa minulle annettiin ja se on kyllä hyvää. Kuivattuna, ei paistettuna.

Sellaista täältä kotirintamalta nyt.

Hyvää kevättä toivottelee Sira

Joo - näin kävi, viikon päästä tehtiin uudestaan sama juttu, siis tottelevaisuuskoe. Meikäläiselle helppo homma, vaikka kyllä se meinasi siihen alkuun pysähtyä.

Yksi uroskoira ei pysynyt ollenkaan paikallamakuussa ja lähti meikäläisen peräpäätä haistelemaan, joo - tiedetään, tiedetään - juoksuhan mulla on tulossa lähitulevaisuudessa, mutta ei se ole mikään syy tulla meikäläistä nylkyttämään. Makasin siinä ja viheltelin itsekseni ja yritin olla niinkuin en olisikaan, mutta kun ei se ohjaaja saanut sitä jätkää pois mun niskasta, niin päätin lähteä emännän luo. Tuomari totesi, että pitkään kestin ja ei ollut meikäläisen syy, joten otettiin sitten uusiksi. Ja se oli sitten 10 points. Kyllähän mä tän jutun osaan, mutta miettikää itte, viittittekö maata vaan kylmän rauhallisesti paikoillaan, jos jätkä nuolee per...ttä. Ja ollaan niinku töissä, eikä vapaalla. Se on ihan eri juttu nimittäin.

No juu, se homma eteni sitten hyvin, vaikka oli räntäsade ja kaikki. Tuli 190 pistettä, oltiin kisanumerolla 2 ja mentiin kärkeen.. Samassa luokassa oli 30 osallistujaa. Emäntä jännitti koko ajan ja niinhän siinä kävi, että pysyttiin ykkösenä loppuun asti. Seuraavaksi tullut sai 182 pistettä. Oli sen verran jännä tilanne, että mun oma väki - poika ja isäntäkin - tulivat sinne odottamaan palkintojenjakoa. Minä ne bongasin jo kaukaa ja aloin hyppiä ja iloita, emäntä siihen, että mikäs malille tuli... ja huomasi kanssa muun perheen. Minä ne haistoin jo kaukaa. Mun omat ihmiset.

Joo - näin se lauantai kului meikäläisellä. Nyt pidetään koetouhuissa pieni tauko ja sitten vielä kokeillaan sitä kolmatta ykköstulosta. Sitten onkin edessä luokanvaihto. Mutta kirjoitellaan niistä sitten lisää.



tässä ollaan palkintojenjaossa - toi mies tuossa mun vieressä on tuomari, Ossi Harjula. Emäntä yrittää seistä selkä suorana, vaikka joku selkärankapullistuma vaivaa sitä kauheasti. Täytyy mun tolle emännällekin antaa 10 points, sairasvuoteelta kisoihin, hirveä lääkitys päällä. Mutta tällainen tiimi me ollaan - kaikki peliin.




täältä löytyy tulokset kokonaisuudessaan, luokassahan oli 30 koiraa:
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum19/HTML/001544.html

t. Sira the mali.

Olin nimittäin viime sunnuntaina 15.4.07 ensimmäisen kerran oikeissa kisoissa - tottelevaisuussellaisissa. Lähettiin aamulla aikaisin ajamaan kohden Forssaa ja taisi tuota emäntää vähän jännittää. Mumisi siinä, että mihin ihmeeseen sitä on vanha nainen ittensä pistänyt ja ihan vapaaehtoisesti. No, paikanpäällä sitten haisteltiin hevosen tuoksua - minullehan se on tuttu tuoksu - mutta monelle kilpakumppanille ei ollut. Ne vaan kulki nenä maassa. Minä olen hepan peräpään tuotteeseen tottunut maneesitreeneissä, joten ei tuollainen maneesi mulle mikään hankala paikka ollut. Tai eihän se maneesi ollut, vaan kenttä siinä vieressä.




Joo, sellainen sunnuntai meillä oli. Mitäs siinä - meikäläiselle ihan normaali juttu, mutta taisi tuo emäntä olla aika tyytyväinen. Sanoi, että tämä "vanhan naisen leikkikalu" pelittää oikein hyvin. Minuakohan se tarkoitti? Kehui kyllä minua, että olen hänen paras terapiansa ikinä. Joopa joo: leikkikalu ja terapiaväline. Nooh - hyvästä malista on moneksi.

Terveisiä ja kevättä kaikille, t. Sira the mali