Olin nimittäin viime sunnuntaina 15.4.07 ensimmäisen kerran oikeissa kisoissa - tottelevaisuussellaisissa. Lähettiin aamulla aikaisin ajamaan kohden Forssaa ja taisi tuota emäntää vähän jännittää. Mumisi siinä, että mihin ihmeeseen sitä on vanha nainen ittensä pistänyt ja ihan vapaaehtoisesti. No, paikanpäällä sitten haisteltiin hevosen tuoksua - minullehan se on tuttu tuoksu - mutta monelle kilpakumppanille ei ollut. Ne vaan kulki nenä maassa. Minä olen hepan peräpään tuotteeseen tottunut maneesitreeneissä, joten ei tuollainen maneesi mulle mikään hankala paikka ollut. Tai eihän se maneesi ollut, vaan kenttä siinä vieressä.




Joo, sellainen sunnuntai meillä oli. Mitäs siinä - meikäläiselle ihan normaali juttu, mutta taisi tuo emäntä olla aika tyytyväinen. Sanoi, että tämä "vanhan naisen leikkikalu" pelittää oikein hyvin. Minuakohan se tarkoitti? Kehui kyllä minua, että olen hänen paras terapiansa ikinä. Joopa joo: leikkikalu ja terapiaväline. Nooh - hyvästä malista on moneksi.

Terveisiä ja kevättä kaikille, t. Sira the mali