Meni vähän aikaa tuosta edellisestä kirjoituksesta, mutta emäntä perustelee kiireillään. Tekosyy, sanon minä. Vaikka kai toi emäntä ihan oikeasti on jotain saanut aikaiseksi. Väitöskirjasta puhuu. Mikä lie sitten. Ei se mun kanssa kuitenkaan väittele. Kun ei tarvi, minä tottelen emäntää niin mielelläni ja puolikkaisesta sanastakin.
Mutta kyllä mulla aika kuluu oikein hyvin, vaikka emännällä olisi kiireitä. Nukun sitten pojan kanssa. Poika ei oikein tykkää, kun nukkuessani ihan vahingossa vähän työnnän ja poika putoaa lattialle. Seinästä on niin kiva ponnistaa jaloilla.
Onhan me kuitenkin ehditty treenata 4 kertaa viikossa. Yhdet hakutreenit ja kolme tottistreeniä: sunnuntai-illan maneesitreenit jatkuu Achimin kanssa ja sen lisäksi maanantaisin ollaan Purina-areenalla noutajien omatoimiryhmässä ja vielä Lohjalla tottistreenit loppuviikosta.
Niiiiin, voitteko kuvitella: noutajien tottelevaisuusryhmässä mali! En sitä meinannut itsekään ensin ymmärtää, kun kuulin emännän puhuvan asiasta. Eipä silti, ei ne noutajat mitään roturasisteja ole, ihan hyvin ovat mut ottaneet joukkoonsa. Ja minähän olen niin maailmankansalainen, että ei mua haittaa, mikä koira siinä vieressä treenaa, kun eihän ne mun kavereita ole. Hallissa ei leikitä.
Olen minä yhden uuden jutun oppinut. Kuljetan tavaroita henkilöltä toiselle oikein mielelläni. Isäntä antaa mulle kännykän ja pyytää viemään emännälle ja minähän vien, emäntä antaa mulle vaikka lehden ja pyytää viemään isännälle ja minähän vien. Isäntä antaa mulle limupullon ja pyytää viemään pojalle ja minähän vien. Poika antaa mulle karkkirasian ja pyytää viemään emännälle ja minähän vien - tosin karkki on kyllä mun intohimo ja mieli tekisi popsaista, mutta en ota, en ota - olen töissä. Joskus isäntä antaa mulle kylmän tölkkijuoman jääkaapista ja pyytää viemään emännälle ja minähän vien. Emäntä sanoo minua silloin oluennoutajaksi, jonka kuuluukin treenata noutajien ryhmässä, mitähän se oikein tarkoittaa tuolla?
Tottiksessa olen kehittynyt kovasti - onko se enää mahdollistakaan, kun omasta mielestäni olen jo niin hyvä? No, joka tapauksessa, treenataan kaikkea mahdollista ja nyt on kuulemma noutokin hallussa - näin emännän sanoin sanottuna. Olikin hänellä aika erikoinen tapa opettaa toi nouto - Achim sen neuvoi - että aloitettiin niinkuin siitä lopusta ensin. Ja kun se oli kunnossa, niin otettiin alku mukaan. Ja siinä se olikin.
Eteenmenon harjoittelu on mun lempijuttuni - voi että on ihanaa lähteä sinne täysillä menemään. Tähänkin on toi emäntä kehitellyt jutun, jolla juksaa mua joka kerta... hokee hiljaa, että missä pallo, missä pallo ja aina minä menen siihen halpaan, että se on siellä edessä. Kuten on ollutkin, ja niinpä täysillä sinnne... katso
kuva tuossa alhaalla. Tämä tehtiin kotipihalla, mutta taas meikä meni siihen halpaan...
Joo - tällaista tää on tää malin elo. Kissat mua vielä kiusaa, niinkuin aikaisemminkin. En ole niistä vielä yhtään syönyt, vaikka kasvattaja arveli, että parissa vuodessa ne on kaikki mun mahassa. Mutta enhän mä viitti, mun kavereita. Parempi pitäytyä vaan koiranruuassa. Isäntä sanoo, että mä olen lälly. No, kai se sitä sitten on - tai hei: viisauttahan se on. Kissankarvat voi tukkia suoliston.
Tällaista täältä Espoosta nyt tältä erää. Kirjoittelen lisää, kun taas ehdin. Hyvää kevättä,
t. Sira the mali
Mutta kyllä mulla aika kuluu oikein hyvin, vaikka emännällä olisi kiireitä. Nukun sitten pojan kanssa. Poika ei oikein tykkää, kun nukkuessani ihan vahingossa vähän työnnän ja poika putoaa lattialle. Seinästä on niin kiva ponnistaa jaloilla.
Onhan me kuitenkin ehditty treenata 4 kertaa viikossa. Yhdet hakutreenit ja kolme tottistreeniä: sunnuntai-illan maneesitreenit jatkuu Achimin kanssa ja sen lisäksi maanantaisin ollaan Purina-areenalla noutajien omatoimiryhmässä ja vielä Lohjalla tottistreenit loppuviikosta.
Niiiiin, voitteko kuvitella: noutajien tottelevaisuusryhmässä mali! En sitä meinannut itsekään ensin ymmärtää, kun kuulin emännän puhuvan asiasta. Eipä silti, ei ne noutajat mitään roturasisteja ole, ihan hyvin ovat mut ottaneet joukkoonsa. Ja minähän olen niin maailmankansalainen, että ei mua haittaa, mikä koira siinä vieressä treenaa, kun eihän ne mun kavereita ole. Hallissa ei leikitä.
Olen minä yhden uuden jutun oppinut. Kuljetan tavaroita henkilöltä toiselle oikein mielelläni. Isäntä antaa mulle kännykän ja pyytää viemään emännälle ja minähän vien, emäntä antaa mulle vaikka lehden ja pyytää viemään isännälle ja minähän vien. Isäntä antaa mulle limupullon ja pyytää viemään pojalle ja minähän vien. Poika antaa mulle karkkirasian ja pyytää viemään emännälle ja minähän vien - tosin karkki on kyllä mun intohimo ja mieli tekisi popsaista, mutta en ota, en ota - olen töissä. Joskus isäntä antaa mulle kylmän tölkkijuoman jääkaapista ja pyytää viemään emännälle ja minähän vien. Emäntä sanoo minua silloin oluennoutajaksi, jonka kuuluukin treenata noutajien ryhmässä, mitähän se oikein tarkoittaa tuolla?
Tottiksessa olen kehittynyt kovasti - onko se enää mahdollistakaan, kun omasta mielestäni olen jo niin hyvä? No, joka tapauksessa, treenataan kaikkea mahdollista ja nyt on kuulemma noutokin hallussa - näin emännän sanoin sanottuna. Olikin hänellä aika erikoinen tapa opettaa toi nouto - Achim sen neuvoi - että aloitettiin niinkuin siitä lopusta ensin. Ja kun se oli kunnossa, niin otettiin alku mukaan. Ja siinä se olikin.
Eteenmenon harjoittelu on mun lempijuttuni - voi että on ihanaa lähteä sinne täysillä menemään. Tähänkin on toi emäntä kehitellyt jutun, jolla juksaa mua joka kerta... hokee hiljaa, että missä pallo, missä pallo ja aina minä menen siihen halpaan, että se on siellä edessä. Kuten on ollutkin, ja niinpä täysillä sinnne... katso
kuva tuossa alhaalla. Tämä tehtiin kotipihalla, mutta taas meikä meni siihen halpaan...
Joo - tällaista tää on tää malin elo. Kissat mua vielä kiusaa, niinkuin aikaisemminkin. En ole niistä vielä yhtään syönyt, vaikka kasvattaja arveli, että parissa vuodessa ne on kaikki mun mahassa. Mutta enhän mä viitti, mun kavereita. Parempi pitäytyä vaan koiranruuassa. Isäntä sanoo, että mä olen lälly. No, kai se sitä sitten on - tai hei: viisauttahan se on. Kissankarvat voi tukkia suoliston.
Tällaista täältä Espoosta nyt tältä erää. Kirjoittelen lisää, kun taas ehdin. Hyvää kevättä,
t. Sira the mali
Kommentit