... lähdettiin tänään taas ostoksille emännän kanssa. Minä innoissani autoon, sillä puhetta oli mun lempipaikassa käynnistä - eläintarvikekaupasta (minä aina kuulen sen, että eläinruokakauppa, vaikka tarvike se taitaa olla). Ihana paikka, kun syötävää on nenän edessä mitä erilaisemmissa astioissa ja erilaisia makuja. Emäntä ei ymmärrä hyvän päälle, kun yrittää vetää mua pois astioista. Se ihminen siellä kaupassa on kiva, sillä se ymmärtää koiraa ja ei tartte maksaa niistä muutamasta, jotka ohikulkiessani nappasen suuhuni. Oli siellä kaupassa muitakin koiria, sellaisia trasselituppoja, mutta meikä ei niistä välitä. Kierrettiin hyllyjen välissä ja löytyihän se Svanten ruokapussi sieltä. No, tietysti löytyi, onhan se ostettu sieltä tähänkin asti.

Sitten tapahtui jotain ihan ihmeellistä. Mun pään läpi vedettiin vaate! Siis punainen ja musta väriltään oli se vaate - Hurtta. Jotain puhuivat lihasten lämpimänä pitämisestä talven treenien välillä.

Mutta hei... ei mali käytä kuteita. Nyt multa meni se viimeinenkin uskottavuus. Kesällä ostetun timanttipannan mä vielä kestin jotenkin, mutta nyt tuntuu, että tulee liikaa seurakoiramaisia ulottuvuuksia. Kattokaa nyt itse ja ihmetelkää. Toisaalta - kun kotona kokeilin uudelleen vaatetta, niin eipä toi menoa haitannut - hyvin silläkin narupallon perään pääsee.


Sain minä luunkin sieltä kaupasta ja ostettiin pellavasiemenöljyä. Sitä sitten saadaan jatkossa ruuan joukossa. Svantelle se on tarkoitettu - häh, näyttelykoiran höpötyksiä, mutta mulla on sellainen aavistus, että taitaa munkin ruokakuppiin lorahtaa jatkossa. No - mali kestää sen mitä kultsukin. Se on varma.

Jatkettiin matkaa autolla ja otettiin treeninä vielä kävelyä Myyrmannin pysäköintitalossa. Ei muuten pelottanut yhtään - ihan menin kuin vanha tekijä, vaikka kerta oli ensimmäinen. Autoja tuli ja meni, mutta meikä vaan dallaili iloisesti. Yllättäen sain nenääni tutun vainun. Pää nousi ja ihana haju täytti aistini - isäntä, tyttö ja poika käveli vastaan. Voi sitä riemua. Yllättivät minut täysin - miten ne tänne osasi tulla? Jotain puhuivat syömään menosta. Kiva päivä - taas jotain ihan uutta.

Ai niin - illalla haravoitiin pihaa ja kerättiin puusta pudonneita omenanraatoja pois. Karseasti noi kiljui, kun meikä vähän suti roskakasoissa. Että levitin sen mitä olivat haravoineet. Höh - kunhan sukeltelin. Emäntä oli muuten tyytyväinen tämän päivän omiin tottistreeneihin. Taisi mennä estehomma ihan hyvin. Seuraaminen, istu, maahan - oi jestas, ne mä jo osaan vaikka unissani. Vanha juttu. Eikä toi hyppykään paha ole. Ihan ok.

t. Sira