Kuvateksti: Ai, ai pipi. Ja kissakin nauraa tuossa vieressä. Noloa.


Juoksin innoissani narupallon perässä ja aina silloin kun juoksen, niin enpä juuri ympärille tai eteenkään katsele ja kuis kävi? Johonkin ton jalan onnistuin telomaan ja jalasta lähti pieni palanen. Tikata sitä ei voinut, joten sitä hoidetaan nyt huuhtoen ja antibiootilla. Ja voi karsea minkä värisen sidoksen sain. Siis oikeesti, ei mali voi pitää vaaleanpunaista! Ei voi, ei voi... ja siksi yritän poistaa sitä. Mutta tuli uhkaus, että se on pönttö päässä, jos vielä kaivelen jalkaa. Taidan jättää - tai en vielä tiedä.

Emäntä ihmetteli mun kipukynnystä. Mitä kipukynnystä? En minä kipua tunne, kun on kivaa treeniä ja niinpä tämäkin vamma huomattiin ensimmäisenä emännän vaatteista!!! Hyppelin tuomaan emäntää vasten sitä ihanaa narupalloa ja siinä sitten emäntä huomasi, että jostain tulee verta ja aika kovasti. No - minustahan se tuli!

Tänään illalla menin kuitenkin treeneihin. Jalka on suojattu pöpöiltä ja ei tollaset rätit mun menoa hidasta ollenkaan (paitsi se häpeä, kun toi on punainen). Pikkasen löysemmin otettiin, mutta kaksi kierrosta tottista menin kuitenkin. Tuli kouluttaja-Achimilta kehuja. Ensin se kyllä vähän nauroi mun tupolle, mutta meikä näytti, että olen jotain taas oppinut. Otettiin muuten ekan kerran A-este ja siitäkin toi iso mies sanoi, että ei tuota mulle mitään ongelmia, että menen kuin vanha tekijä. Luuli, että ollaan "salaa" harjoiteltu jossain. Ei olla, mutta mä olenkin niin taitava.

Svante oli mukana treeneissä taas. Mutta se on sellainen pöhkö-pantte-fantte, että ei se kiipeile mitään esteitä. Kunhan juoksee ympyrää - se on sitä näyttelykoiran treenaamista se. Mutta mä ymmärrän sitä. Ei ruotsalaiselta voi enempää vaatia.

Kuvateksti: Mökötin päivällä hetken sohvan alla. Ärsytti toi punainen väri tossa jalassa. Mutta kun pizzamies tuli ja sain oman palan pizzaa, niin unohtui kaikki ikävä.


t. Sira, loukkaantunut mali